| Vuonna 1996 käynnistynyt
Agricola-projekti on Pernajan kunnan ja Turun yliopiston arkeologinen yhteistyöhanke.
Projektin tavoitteena on tutkia Pernajassa 1500-luvun alussa syntyneen Mikael Agricolan
aikaa arkeologisin keinoin. Käytännössä tutkittava ajanjakso keskittyy keskiaikaan sekä 1500- ja 1600-lukuihin. Keskiajaksi lasketaan Suomessa ajanjakso, joka alkoi rautakauden loputtua n. 1150 jKr. ja päättyi uskonpuhdistukseen 1527. Alueellisesti tutkimus painottuu Kirkonkylän ympäristöön, mutta maastotarkastuksia tehdään tarvittaessa koko kunnan alueella. |
|
Korvalusikka-hammastikku |
|
Kenttätutkimus alkoi Kirkonkylän ja sen naapurikylien historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnilla 1996. Inventoinnilla tarkoitetaan tunnettujen muinaisjäännösten kunnon tarkistamista ja ennestään tuntemattomien etsimistä. Inventoinnin tuloksena löydettiin mm. kellareiden jäänteitä, talonpohjia ja yksi kiviröykkiö. Löydetyistä kohteista ei kuitenkaan yksikään ollut varmuudella etukäteen ajoitettavissa keskiaikaiseksi. Kellarit olivat tyypiltään ja sijainniltaan lähinnä 1700-luvulle sijoittuvia, eikä talonpohjista olisi voinut sanoa juuri mitään varmaa ennen kaivaustutkimuksia. Kaivauskohteeksi valittiinkin Pernajan pappilan tontti. Sen tiedettiin olleen samalla paikalla jo 1500-luvulta alkaen. Pappilassa on tähän mennessä kaivettu kolmena kesänä (1997, 1999, 2000). Agricolan aikaan on päästy käsiksi jokaisissa kaivauksissa. |
|
| Vanhimmillaan löydöt ajoittuvat 1300-luvulle. Pappilan
arjesta ja juhlasta keskiajalla kertoo monipuolinen juoma-astia-aineisto. Talteen on saatu
Saksassa valmistettujen kivisavisten olut- ja viinikannujen palasia. Arvokkaista
lasiastioista mainittakoon kahdeksankulmaiset lasinauhakoristeiset oluttuopit eli
passglasit sekä krautstruk eli kaalinkantalasi. Tapana oli, että pöytäseuruetta kohti
oli yksi passglas ja vaakasuorat lasinauhat erottivat kunkin juomaosuuden. Kaalinkantalasit olivat pulleita, lyhyitä ja lasinypyin koristeltuja valkoviinilaseja. Toisinaan niitä käytettiin myös pyhäinjäännösastioina. Kiinteistä yhteyksistä Baltiaan kertovat 1400-luvulla Tallinnassa ja Tartossa lyödyt hopearahat, joita pappilasta on löydetty kolme kappaletta. |
||
| Luunappeja pappilasta. Ennenkin osattiin kierrättää, teurasjätteestä valmistettiin monenlaisia pikkuesineitä. |
||
Harvinaisuuksiksi koko Itämeren alueella voidaan laskea gagaatista valmistetut rukousnauhan helmet, pronssinen korvalusikkahammastikku ja kivisavisen säästölippaan katkelma. Lisää jännittäviä, Pernajan ja Uudenmaan keskiaikaa valaisevia löytöjä on luvassa Agricola-projektin edetessä. 9.12.2000 |
||